Museo
Keisarillinen kalastusmaja – kesänviettopaikasta museoksi
Kesällä 1880 Venäjän perintöruhtinas Aleksanteri saapui Langinkoskelle seuraamaan lohenpyyntiä ja ihastui kauniiseen koskimaisemaan. Aleksanteri ja hänen puolisonsa, tanskalainen prinsessa Dagmar, olivat kuulleet kosken runsaista lohisaaliista.
Vuoden 1887 keisariparin vierailu Langinkoskella oli merkittävä. Aleksanteri oli nyt Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri III. Dagmarista oli tullut avioliiton solmimisen jälkeen keisarinna Maria Feodorovna.
Keisaripari esitti toivomuksen, että heille rakennettaisiin kalastusmaja kosken rannalle.
Rakennustyö kiinnosti keisariparia
Kalastusmajan suunnitteli suomalainen arkkitehtikolmikko. Magnus Schjerfbeck laati rakennuksen piirustukset, Jac. Ahrenberg sisustussuunnitelman ja kokonaisuuden hyväksyi Sebastian Gripenberg. Majan rakensivat suomalaiset kirvesmiehet.
Rakennustyö aloitettiin kesällä 1888. Keisaripari oli hyvin kiinnostunut suomalaisesta kesänviettopaikastaan, ja he kävivät seuraamassa työn edistymistä nuorimpien lapsiensa, suuriruhtinas Mikaelin ja suuriruhtinatar Olgan kanssa.
Kalastusmaja otettiin käyttöön suurin juhlallisuuksin 15.7.1889.
Langinkoskiseura vaalii museon perintöä
Keisarillinen porttiKeisariparin makuuhuone
Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 kalastusmaja siirtyi valtion omistukseen. Maja alkoi rappeutua ja irtaimistoa vietiin muualle. Keisarillisen kalastusmajan pelasti Kymenlaakson Museoseura, jonka työn ansiosta maja avattiin museona vuonna 1933. Nykyisin museotoiminnasta vastaa Langinkoskiseura ry yhteistyössä Metsähallituksen kanssa.
Museo on saatu entistettyä miltei samanlaiseksi, kuin se oli kesällä 1889 luovutettaessa maja keisariperheen käyttöön. Museoon on palautettu sieltä kadonnutta esineistöä, muun muassa keisariparin sängyt, jotka oli viety 1920-luvulla tasavallan presidentin kesäasuntoon Kultarantaan vierasvuoteiksi.